PRIDESTÄ, PERIAATTEISTAMME JA LIIKKEESTÄ

Koska Pride liikkeenä ja konseptina on saanut runsaasti mediahuomiota niin poliisien osallistumisen kuin ministerien kutsumisenkin myötä, niin päätimme kirjoittaa kannanoton siitä, mitä Pride meille tarkoittaa täällä Turku Pridessä:

Pride-liike alkoi Stonewallista kesäkuussa vuonna 1969, kun LGBTIQ-henkilöiden suosiossa ollut baari joutui poliisiratsian kohteeksi – taas. Sinä iltana baarikävijät päättivät pistää vastaan ja näyttää, että mielivaltaista poliisien harjoittamaa väkivaltaa ei hyväksytä. Muita LGBTIQ-näkökulmasta tärkeitä alkuja olivat transgender Stonewalliksikin kutsuttu Brandon Teenan murhaa seurannut mielenosoitus vuonna 1993, kun Teenasta naispronomineillä ja -termeillä kirjoittaneen uutistoimiston ulkopuolelle syntyi iso transihmisten mielenosoitus, sekä Suomen Stonewalliksi kutsuttu Vanhan kellarin ”invaasio” vuonna 1964, jolloin helsinkiläinen baari ”vallattiin” (käsittääksemme rauhallisesti) ja julistettiin LGBT-tilaksi. Kaikkia tapahtumia yhdistää ainakin kaksi asiaa: 1) Ne olivat mielenosoituksia ja 2) Niissä olleet henkilöt taistelivat LGBTIQ-oikeuksien puolesta.

Turku Pridella ainoa tapa viettää prideä on alusta asti ollut yhteistä historiaamme kunnioittaen. Pride on meille mielenosoitus edelleen tänä päivänä, sillä nyky-Suomessakaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu. Nykyään pääsee homonakin naimisiin, mutta avioliitto ei riitä. Myös heidän, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai voi mennä naimisiin, perus- ja ihmisoikeuksia tulee kunnioittaa. Näennäisesti näin jo on, mutta yleinen ilmapiiri yhteiskunnassamme sallii edelleen sortavan kielenkäytön ja käyttäytymisen.

Turku Pride vaatii laajempaa asenteiden korjaamista ei-syrjiviksi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Vaikka paperilla olisimme samanarvoisia, niin käytäntö on selkeästi jotain muuta: tuijottelu, huutaminen, psyykinen ja fyysinen väkivalta ovat edelleen todellisuutta joillekin meistä. Vaikka tutkimukset osoittavat, että lapset voivat samoin sateenkaariperheissä kuin missä muussakin perheessä, lgb-vanhemmista puhutaan pahimmillaan lasten pahoinpitelijöinä tai hyväksikäyttäjinä. Ihmisiä kehotetaan piilottamaan rakkautensa sanomalla, ettei asiasta saa tehdä numeroa. Todellisuudessa ainut synti on olla se, että on haluttu pitää kumppanin tai kumppanien kuvan/t esillä, tai pitää häntä/heitä kädestä kaupungilla.

Priden aloittivat rodullistetut transfeminiiniset henkilöt. Turku Priden fokus onkin ollut vahvasti niin sukupuolen moninaisuudessa kuin antirasistisessa työssä. Transhenkilöistä puhutaan haukkumasanoilla, uhkaillaan ja pahoinpidellään. On vanhempia, jotka eivät halua olla tekemisissä lapsensa kanssa tämän kerrottua oikeasta sukupuolestaan. Toiset taas menettävät ystäviä tai työpaikan. Sukupuoltaan korjanneiden vanhoja nimiä ja kuvia käytetään myyvienlehtijuttujen saamiseksi. Suomessa 2017 vaaditaan transihmisiltä diagnoosia, lääketieteellistä pitkää psykiatrista tutkimusprosessia (joka sisältää mm musteläikkätestejä), 18 vuoden ikää ja lisääntymiskyvyttömyyttä, jotta sukupuolensa saisi juridisesti vahvistettua. Tämä pistää transnuoret, joilla esiintyy tutkimusten mukaan reilusti enemmän itsetuhoisuusajatuksia ja jopa itsemurhayrityksiä, kuin cisnuorilla, erityisen haavoittuvaiseen asemaan. Transnuori joutuu käymään läpi erittäin sukupuolittuneen peruskoulun. Hän ei pelkästään joudu vahingollisten sukupuolinormien vaikutusten alle, vaan myös väärinsukupuolittamisen uhriksi.

Vanhemmuudesta unelmoiva transihminen joutuu kulkemaan raskaan tien, jos haluaa lapsen – onhan hänen itsensä oltava steriili. Medikalisoitunut järjestelmä laittaa ihmisen todistelemaan sukupuoltaan ja lääkärillä on valta päättää yksilön puolesta – ilman lääkärin antamaan todistusta ei maistraattiin ei ole asiaa. Puhumattakaan siitä, että hoitoja ei välttämättä saa, jos lääkäri arvioi transhenkilön olevan liian masentunut. Translakiuudistuksen on tultava nyt, heti.

13958022_1733929123541882_308104121122306353_o

Antirasistinen työ kulkee käsi kädessä kaiken muun kanssa. Meillä on kaikilla rodullistettu status – joillain meistä vain on etuoikeus siinä, että olemme valkoisia. Maahanmuuttajataustaiset LGBTIQ-henkilöt joutuvat kerrostetun syrjinnän uhriksi, ja Suomessa olemme useampaan otteeseen törmänneet ihmisiin, jotka eivät ole saaneet turvapaikkaa, vaikka ovat kertoneet, että jos he menevät homoina takaisin lähtömaahansa, he kuolevat. Toiset eivät uskalla osallistua pride-ohjelmiin pelosta, että yhteisö sulkee ovensa. Vihapuhe etenkin maahanmuuttajataustaisia kohtaan kukoistaa sosiaalisessa mediassa ja joihinkin kohtaamisiin liittyy väkivalta. Tämä tapahtuu Suomessa, jossa asiat ovat verrattain hyvin. Täällä ei poliisi ammu tummaihoista henkilöä kadulla, mutta monet henkilökohtaiset tarinat kertovat rakenteellisesta syrjinnästä. Meidänkin aktiiveilta tivataan vastausta kysymykseen ”mistäpäin olet kotoisin?”, eikä esimerkiksi Rauma tai Loimaa kelpaa vastaukseksi.

Esteettömyys- ja saavutettavuustyö on yhtä lailla kokonaisvaltaista työtä. Pride ei ole pelkästään etuoikeutettujen, hyväosaisten, normatiivisen toimintakyvyn omaavien juhlaa. Meille on tärkeää, että teemme parhaamme, jotta voimme luoda jokaiselle mahdollisuudet osallistua – etenkin heille, joita tämä aihe eniten koskee. Transhenkilö, joka ei ole varakas, ei ole yhtään sen vähemmän kohderyhmätapahtumien tarpeessa, joten taloudellinen esteettömyys on elintärkeä arvo, jos oikeasti halutaan tehdä ”yhteisölle” palveluja. Biseksuaali pyörätuolinkäyttäjä ei ole yhtään vähemmän bi kuin sellainen, joka liikkuu ilman apuvälineitä. Turku Prideä tuottaa iso porukka ihmisiä – meissä on moninaisuutta sukupuolissa ja seksuaalisissa suuntautumisissa, meitä on kroonisesti sairaita, meitä on työssäkäyviä, opiskelijoita, työttömiä ja meitä on projektityöläisiä, meitä on erilaisista etnisistä taustoista, meitä on eri kielisiä ja meillä on eri valmiudet, osaamiset, kiinnostuksenkohteet. Me haluamme tuottaa Turku Prideä suoraan yhteisöltä yhteisölle, niin hyvin kuin voimme.

LGBTIQ-oikeuksien edestä marssitaan ja siten toivomme siis, että marssiin osallistuvat kaikki, jotka kannattavat LGBTIQ-oikeuksia. Tämä tarkoittaa, että odotamme myös järjestöiltä, viranomaisilta ja poliitikoilta vastuun ottamista – koko ajan, vuoden ympäri ja kaikessa toiminnassa. LGBTIQ-ihmisten tarpeet ja oikeudet tulee aktiivisesti ottaa huomioon – ei sen takia, että haluamme erityiskohtelua, vaan sen takia, että tällä hetkellä emme ole tasa-arvoisia. Pride ei ole paikka kerätä irtopisteitä, vaan liike, joka muistuttaa, että kauniiden sanojen takana tulee olla myös yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävät teot.

-Turku Priden koordinaattori sekä Turku Pride ry:n hallitus

Advertisements

Kommentointi on suljettu.